Lähdetäämpäs ihan alusta. Herätys tosiaa oli sillon viideltä aamulla ja kampaajalle menin puoli kuudelta. Sen jälkeen oli reilusti aikaa niin kotona söin rauhassa aamupalan, luin lehden, meikkasin ja tietenkii puin mekon päälle.
mun mekko ei ollu mitenkää perinteinen vanhojentanssimekko :D
Kymmeneksi menin koululle. Loskaa oli joka puolella niin helmat ylhäällä kipittelin autoon ja autosta pois. Koululla oli jo kova hulina. Vein tavarat pukkariin ja apua, olikii jo ekan näytöksen aika! Sillon kyllä jännitti että muistaako kaiken ja miten mekko käyttäytyy, ratkeaako helmat vai painaako kengät? Me otettii se ehkä vähä kenraalina se näytös koska se oli vaan yläkoulun 7. ja 8. luokkalaisille. Oli yleisössä toki muitakin! Näytös meni ihan hyvin, jos ei lasketaa mukaan muutamaa helman päälle astumista. Sen jälkeen käytiin Emman kanssa syömässä koululla ja alettii jo pikkuhiljaa valmistautua seuraavaan, puoli yhden näytökseen.
pukkarissa oli mun selviytymispaketti johon kuulu mm. rakkolaastareita, villasukat (oiettä kuin ihanaa laittaa villasukat jalkaan tanssien välissä!), vesipullo, meikkejä, peili ja neulaa&lankaa
Seuraava näytös oli lukiolaisille ja yseille. Sielläkin oli muitakin katsomassa. Se näytös ei enää jännittänyt ollenkaan. Kun se oli ohi, meillä oli noin tunti aikaa hengailla koululla kunnes lähti kyydit ravintolaan.
Seuraavaksi oli vähän yli tunti aikaa ennen viimeisen näytöksen alkua. Otettiin salissa kuvia ihmisten katsellessa ympärillä (ne olivat siis tulleet hyvissä ajoin, yli tunnin ennen näytöksen alkua jotta saa hyvät paikat). Oli kyllä aika haasteellista saada kaikki kahdeksan samaan kuvaan kun aina joku oli kadoksissa... Viimein me saatiin kaikki paikalle ja kuvat otettua! Mun kamerasta ei harmi vaan löytynyt yhtään kuvaa jossa kaikilla olisi silmät auki, niin sain Marialta muutaman kuvan.
yksi kokoonpano...
...jaaaa toinen kokoonpano :D
vihdoin kaikki paikalla!
Sitten se oli ohi. Se, mitä me oltiin valmisteltu kuukausikaupalla. Se, johon upotettiin melko paljon rahaa. Se, mikä on yksi unohtumattomimmista muistoista.
meitä oli 65 paria!
Jalat huutivat hoosiannaa ja silmiä painoi. Mutta eipä mitään vaan kotiin ja vaihtamaan toisenlainen mekko päälle - seuraavaksi jatkot!
Kotona kerkesin katella jääkiekkoa, tehdä jalkakylvyn ja korjata meikkiä. Innostus ei ehkä ollu ihan huipussaan mutta sinne lähdettiin. Oli mukava tanssia oikein kunnolla mutta enhän mä siellä jaksanu hirveen pitkään olla. Tosin kaverit kyllä vähä ihmetteli ku olin siellä niinkii pitkää ku puoli yhteen :D Kotona kävin suihkussa ja menin heti nukkumaan.
Päivä oli pitkä ja rankka mutta samalla ikimuistoinen ja täynnä ihania hetkiä! Vanhojentanssit on luultavasti yksi niistä tapahtumista joihin palaa vielä vuosikymmentenkin jälkeen ja jota muistelee lämmöllä. Vaikka päivä on rankka, on se sen arvoinen!!
