Toisin kuin minä.
Tuntui oudolta pyöriä kirjakaupassa, kun kaikki ihmettelivät koulukirjoja ja ostivat kyniä. Itse ostin kalenterin. Opiskelijakalenterin. (Se oli halvin :D) Koulukirja-kynä-kumi-vihko -rumba on ollut niin tuttua, että tuntui hassulta kävellä itse kaupasta ulos pelkän pienen kalenterin kanssa.
Nyt tästä saa sen kuvan, että mun mieli tekisi taas opintojen pariin. Niin ei kuitenkaan ole. On oikeastaan aika vapauttavaa tietää, ettei mulla ole lukujärjestystä, jonka mukaan elää. Mua ei edes haittaa tää epätietoisuus, että miten mun syksy menee. Päinvastoin. Odotan välivuotta innolla.
Aiempina vuosina oon seurannut pienten koululaisten ekaa koulumatkaa omalla koulumatkallani. Halusin tänääkin nähdä pienten lasten koulupolkujen alut, joten lähdin äitin kanssa aikaisin lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti