Viime viikonlopulta on vieläkin univelkaa. Silmiä painaa koko ajan ja haukotteluista on tullut osa arkea. En tiedä onko tässä jotain muutakin, kuten se kellojen siirto tai syksyn pimeys. Mutta just nyt musta tuntuu että pitäisi nukkua kellon ympäri. Ja se kun ei oo mahdollista..
Tää viikko on tuntunut jotenkin kauhean kiireiseltä. Eilen otin töitten jälkeen Maijan kyytiin ja ajettiin Marian luo Kouvolaan ja tulin sieltä yhdeksän maissa. Huomenna lähdetään puolestaan Marian kanssa bussilla Maijan luo Helsinkiin yöksi.
Nyt on niin halkipoikkipinoon-olo ettei mitään rajaa. Nukahtaisin samantien jos laittaisin silmät kiinni. Nyt ei siis kuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti