Vähän hiljasta

Kulunut viikko oli täällä blogin puolella vähän hiljasempi. Se johtu ihan siitä, että työpäivien jälkeen luin vielä VAKAVAAn vaikka en mitään kiirettä tällä viikolla siinä pitänytkään. Aineisto on nyt luettu kerran läpi, ja oikeestaan ymmärsin vaan ekan artikkelin :D Huomisesta lähtien luen arkisin joku 5-6 tuntia, eli sen ajan kun oon kotona yksin. Illat on tarkotus pitää lukuvapaata, ja tarkotus olis viikonloppunakin lukea vähän vähemmän, mutta katotaa miten tää tästä lähtee!

Mun tekemä kiitos-kortti

Mulla oli tosiaan perjantaina vika työpäivä. Olihan se haikeeta, ja pitihän mun tietysti purskahtaa itkuunkin ja just sillon kun kaikki lapset kattoi mua.. Mutta oli ihanaa miten yhelläkin pojalla silmät kostui! Pahin paikka oli sillon kun kävelin portista ulos ja lapset jäi aidan toiselle puolelle vilkuttamaan.. Autoon kun pääsin ja äitin "No, mites?" oli viiminen niitti, ja itkuhanat ryöpsähti auki. Automatkan ajan keräilin itteäni, mutta töistä saadun kortin pystyin lukemaan vasta monen tunnin päästä.

Olihan toi puoli vuotta ihan mahtavaa ja tosi opettavaista! Sain paljon varmuutta ja rohkeutta lisää ja oon huomannu myös kummipojan kanssa ollessa näitä tarhatädin otteita :D Oon ihan satavarma, että tää tulee auttamaan mua opinnoissa ihan superisti. Ja on tässä vielä sellanenkin mahdollisuus, että palaan tonne samaan päiväkotiin ihan lähikuukausien aikana, koska ilmottaudun epäpäteväksi lastenhoitajasijaiseksi!

Eilen lauantaina käytiin eka aamulla kaupassa, sitten lähdettiin mummille ja papalle renkaanvaihtoon, jossa kuvailtiin siskon kanssa ulkona pitkästä aikaa.

Mummilta ja papalta lähdettin ajelemaan Kausalaan ja kun päästiin kotiin, Elviira tuli meille illaksi. Pelattiin, syötiin ja kateltiin telkkaria.

Tänään on ollut ihan perussunnuntai perinteeksi muodostuneine kirppiskierroksin. Tän päivän oon viettänyt ilman VAKAVA-kirjaa, mutta huomenna lähtee! On oikeestaan ihana kun voi keskittyä ihan satasella tohon vakavaan!

PS: Tää on mun viidessadas teksti täällä!