Viime vuonna, kun odoteltiin tuloksia, en oikein osannut ajatella kumpaakaan vaihtoehtoa; Tampereelle muuttamista tai välivuotta. Ja jälkimmäinen sitten toteutui. Ensiksi sitä ihmeteltiin, että mitäs nyt. Pelkkä laiskotteluhan ei tullut kuuloonkaan, vaikka loppuenlopuksi mulle kertyi sellanen puolen vuoden tauko arkirutiineista. Sitten kun kuulin työkokeilumahdollisuudesta, tiesin että se on mun juttu. Siinä vaan kesti vielä reilu kuukauden verran musta riippumattomista syistä, että pääsin aloittamaan.
Puoli vuotta päiväkodissa meni nopeasti, ja sen aikana opin hirveästi uutta, rohkaistuin ja sain arvokasta kokemusta. Varsinkin viimisten kolmen kuukauden aikana mussa tapahtui suuri muutos ja otin yhä suurempaa roolia päiväkodissa.
Sitten tää sijaisuus-juttu. Oon nyt ollut vaan siellä tutussa päiväkodissa sijaisena tän sairastelun takia, mutta eiköhän tässä tule muihinkin paikkoihin kutsuja. Sijaisena päiväkodissa on vielä suuremmassa roolissa, kun on oikeasti yksi aikuisista. Tulee taas vähän lisää kokemusta jo ennen opiskeluja. Oon niin varma, että tää tulee auttamaan ihan hirveästi tulevaisuudessa, kun voin esim. suhteuttaa asioita ihan oikeesti omiin kokemuksiin.
Voin kyllä sanoa, että onneksi en päässyt opiskelemaan viime vuonna. Multa olisi jäänyt monet kokemukset kokematta. Ajattelenkin niin, että kaikelle on tarkoitus. Jos en pääse vieläkään tutustumaan yliopistoelämään, niin on sitten tarkoitettu. Sitten täytyy vaan miettiä suunnitelmat uusiksi. Mutta lähtökohtaisesti oon kyllä Savonlinnaan muuttamassa tänä vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti