Varotan heti alussa, että tästä varmaa tulee jonkin sortin julkinen avautuminen.
Kaikki on varmaan lukenu viime päivinä uutisia ja kuullu miten koko Kotkaa on koskettanu tragedia. Myös mua. Sitä ei vaa voi käsittää miks tällästä tapahtuu. Mä en oikeestaa tiiä miks tänne tästä kirjotan. Ehkä tää toimii jonkuulaisena terapiana vaikken uhria henkilökohtaisesti tuntenukaa. Hän oli siis meidän lukiossa.
Ympäri Suomen on ollu tapauksia kun henkilö on kadonnut ja löytynyt kuolleena. Sillon vaa ajattelee että on se surullista omaisille ja läheisille mutta ei se mua niin kovasti kosketa. Mutta on ihan täysin eri asia kun tietää kenestä on kyse. Koko viikon mietittiin että mitä on voinut tapahtua ja eilen mediasta luin sen pahimman tapahtuneen. Sitähän kaikki pelkäsi muttei kukaan uskaltanut sanoa ääneen. Toivo eli niin kauan kun oli mahollista. Jos mulla, tytöllä joka on koulun käytävillä nähny kyseisen henkilön, on jo näin hirvee olo, niin mites sitten perheellä ja ystävillä?
Tää eroaa aika reilusti mun normaaleista postauksista mutta mulla vaa tuli joku tarve kirjottaa asiasta koska se kosketti niin montaa ihmistä täällä. Ja jotenkii tää kosketti mua ihan tosi syvältä. Miksi maailmassa on näin paljon pahuutta? Miksi tällästä tapahtuu? Miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti